SYÖMISEN JA PAINONHALLINNAN ONGELMAT OVAT MONITAHOISIA
Yhä useampi suomalainen kärsii ylipainosta. Ylipaino voi olla lääketieteellisesti määritelty ja tarve laihtumiseen liittyä terveydellisiin syihin. Yhtä lailla painonhallinnan ongelma voi olla koettua stressiä omasta lihomisesta ja jatkuvan laihdutuksen kierteeseen ajautuminen, vaikka paino olisi koko ajan ns. normaalin rajoissa. Useimpien ihmisten laihduttamisen tarpeeseen vaikuttanevat enemmän ulkonäköön kohdistuvat paineet ja toiveet kuin terveydelliset syyt, vaikka sitä ei aina haluttaisi myöntää. Oman kehon ulkomuoto koetaan keskeiseksi osaksi omaa identiteettiä ja sitä haluttaisiin muokata.
Suomalaisilta ei juurikaan pitäisi enää puuttua painonhallintaan liittyvää tietoa ja valistusta. Yksinkertainen ohje on aina kuulunut: syö vähemmän, kuluta enemmän. Siellä täällä tulee esiin terveellisen syömisen lautasmalli ja ruokaympyröihin tutustutaan jo päiväkodeissa. Tiedämme myös liikunnan vaikuttavan painoomme, ja siitä on voinut syntyä vääristynyt kuva rankan hikiliikunnan pakollisuudesta painon pitämiseksi kurissa. Tosi-tv:n ohjelmatkin osaltaan rakentavat mielikuvaamme laihduttamisen raskaudesta ja tuskallisuudesta.
Tiedetään, että suomalaiset laihduttavat paljon. On toisaalta myös tutkittu, että vaikka laihdutuksissa onnistutaankin aluksi hyvin, tulee liian tehokkailla kuureilla pudotettu paino useimmiten ajan mittaan takaisin, ja valitettavasti vieläpä moninkertaisena. Pysyviä elämäntapamuutoksia ei siis ole osattu toteuttaa. Toivotun painon tai ns. normaalipainon ylläpito voi tuntua mahdottomalta. Näin voi käydä myös yllättäen, vaikka taustalla ei ylipaino-ongelmaa olisikaan. Tästä aiheutuu edelleen lukuisia ongelmia käyttäytymiseemme, kuten erilaisia syömishäiriöitä lievemmästä hengenvaarallisiin, tai pakonomaista liikunnan suorittamista.
PAINONHALLINTA ON HARHAANJOHTAVA TERMI
Ihmisen ylipaino ei yleensä siis johdu tiedon puutteesta, mutta ei myöskään ”huonosta itsekurista” tai ”tahdonvoiman puutteesta”. Luonnolliselta tuntuvan painon, joka ei vaihtele suuresti, pitäisi olla automaattista seurausta siitä, että olemme kaikin puolin tasapainossa: Mielenterveytemme on tasapainoinen. Tekee mieli ja on mahdollisuus syödä ravitsevasti. Painoomme eivät vaikuta hoitamaton sairaus tai lääkityksen sivuvaikutukset. Liikunta aiheuttaa nautintoa ennemmin kuin kipua ja tuskaa. Emme kärsi univaikeuksista ja saamme vuorokauden mittaan tasaisesti levättyä riittävästi. Pelkästään stressi ja väsymys kerryttävät ja pitävät yllä ylipainoa enemmän kuin uskoisimme.
Syömiseemme vaikuttavat lukuisat, yksilölliset tekijät. Syömisen malli on opittu lapsuudessa, ja jos siinä on ongelmia, on nämä ongelmat tiedostettava ja osattava aktiivisesti muuttaa tapojaan. Konkreettisten syömistottumusten (kuten ruuan koostumus, ruokailuajat, ruuan määrä) lisäksi on elämän varrella voinut syntyä myös haitallisia ajatusmalleja, jossa syömistä käytetään tunteiden säätelyyn. Monessa perheessä lasta on lohdutettu herkuilla, tai yhtä lailla herkuttelulla on ollut merkityksensä rakkauden osoittajana muissakin yhteyksissä. Syömisen ja tunteiden yhteys on niin merkittävä, että siitä on Suomessakin kirjoitettu useita kirjoja.
Edelleen meille tarjottavat painonhallinnan ja laihduttamisen neuvot, kuurit ja valmennukset keskittyvät pääasiassa opastamaan oikeanlaisia ruokavalioita tai liikuntaohjelmia, ja psykologinen puoli jää ohueksi, jos sitä on ollenkaan. Olennaisempaa pysyvän muutoksen kannalta olisi käydä läpi kehon ja mielen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta juuri tuota mielen osuutta. Kun elämä on suhteellisen tasapainoista, mieltä eivät paina käsittelemättömät asiat ja lepoa tulee riittävästi, ei painoaan yleensä tarvitse erikseen ”hallita”.
KUINKA LYHYTTERAPIASSA KÄSITELLÄÄN PAINONHALLINTAA?
Lyhytterapiassa aloitetaan aina siitä, että sinua kuunnellaan ja tilannettasi kartoitetaan hyvin yksilöllisesti. Ei ole olemassa mitään valmiita ohjeita, kuureja tai ohjelmia, joilla ongelma olisi ratkaistu. Paino-ongelmaan liittyy ainakin ongelman historia, elämän aikana tehdyt laihduttamiset ja niissä onnistuminen tai epäonnistuminen, sekä ihmisen toiveet siitä, mitä hän on tavoittelemassa.
Usein puhutaan paljon juuri tavoitteista. Lyhytterapiassa ei punnita tai juurikaan viitata kiloihin, vaan oman ihannepainon saa itse päättää. On tärkeää käsitellä niitä arvoja ja sitä olotilaa, mitä laihduttaminen palvelisi ja tarvitaanko itse asiassa laihtumista ollenkaan. Samalla päästään kiinni sellaisiin motivaatiotekijöihin, jotka eivät syyllistä vaan ihan oikeasti innostavat silloinkin, kun tekisi mieli palata vanhoihin tapoihin.
Sen jälkeen käsitellään asiakkaan yksilöllisen tilanteen pohjalta mm. monenlaisia syömiseen yhdistyviä tunteita, nälkä- ja kylläisyysviestejä, kykyä tunnistaa omia ajatusmalleja ja muuttaa niitä, itsensä arvostamista ja halua huolehtia omasta hyvinvoinnista, itsemyötätuntoa ja epäonnistumisia sekä stressiä ja muita elämäntilanteen ongelmia.
Lyhytterapiassa voidaan hoitaa lieviä syömishäiriöitä ja tukea niistä toipumisen prosessissa. Vakavammissa häiriöissä mietitään yhdessä, mistä asiakas saa lisää tukea ja toimivimman avun.
KESKUSTELUN LISÄKSI KÄYTÄNTÖÄ
Mielen hoitamisen ohessa tehdään samalla myös konkreettisia toimenpiteitä ruokavalion, liikunnan ja levon hyväksi. Jos terapeutilla ei itsellään ole näille osa-alueille koulutusta, voidaan toimia yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Dramaston lyhytterapia hyödyntää Wellness Coachingia. Siinä asiakkaalle tehdään alusta alkaen myös ruokavalion ja liikkumisen kirjalliset kartoitukset ja tapaamisten yhteydessä suunnitellaan näihin konkreettisia muutoksia yhdessä. Tärkeää on juuri yhteistyö – terapeutti ei ole personal trainer, joka antaisi valmiita reseptejä tai saliohjelmia.
Syömiseen liittyviä taitojaan voi kehittää henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan. Vain sillä tavoin pysyvä muutos on mahdollinen. Syömisen on sovittava luontevasti omaan arkeen, niin ettei siitä koidu liikaa vaivaa. Syömisestä on saatava nautintoa ja ruuan on oltava hyvää. Näitä asioita täytyy myös tarpeen mukaan harjoitella. Joskus ruokarajoitteet vaativat ravitsemusterapeutin tai lääkärin konsultointia.
Liikunnasta on ennen kaikkea löydyttävä ilo. Lyhytterapiassa voidaan työskennellä sen löytämiseksi ja suunnitella eteneminen tämän mukaan. Mutta kaikista tärkeintä on aluksi hoitaa uni, lepo ja palautuminen sellaiseen kuntoon, että muiden tavoitteiden eteen työskentelyyn riittää voimia.
Pysyvässä elämäntapamuutoksessa onnistuminen vaatii eri tutkimusten mukaan noin 3 kuukauden toiston uusissa asioissa. Siksi lyhytterapian kestoksikin voi suositella 3 kk jaksoa, josta voi tarvittaessa jatkaa harvenevalla seurannalla. Käyntien tiheys ja määrä riippuu siitä, mitä halutaan käsitellä yhdessä ja millä tavoin asiakas etenee itsenäisesti tapaamisten väleissä. Joihinkin tilanteisiin sopii hyvin itsenäinen työskentely erilaisten kotitehtävien muodossa, kun taas esim. syömishäiriöitä on hyvä käsitellä tiiviimmällä näkemisellä ja keskusteluilla.
Lyhytterapian periaatteisiin kuuluu, että sen voit aina keskeyttää, jos se ei tunnu hyödyttävän ja palvelevan juuri sinun tavoitteitasi. Yhdestäkin kerrasta on hyötyä, koska pääset heti tekemään konkreettisia muutoksia.