Henkilöbrändi voidaan käsittää kaikkina niinä mielikuvina, joita ihmisillä on sinusta. Luultavasti yrität myös vaikuttaa siihen, vaikka se ei olisi tietoista. Teksti käsittelee henkilöbrändiä sekä tavallisen tallaajan että kaupallisen toimijan näkökulmasta – missä raja menee?
Kolme toivomusta -blogi on ollut hetken tauolla, jonka aikana kirjoittajan toiminta on laajentunut yksityispuolelta myös yrityspuolelle. Samoja identiteetin peruskysymyksiä, toiveita ja tavoitteita käsitellään molemmilla sektoreilla, eikä yksilön tai organisaation näkökulma välttämättä poikkea paljoakaan toisistaan – mikäli organisaatiossa työskentelee ihmisiä eikä koneiston osia.
JOKAMIEHEN NÄKÖKULMA HENKILÖBRÄNDÄYTYMISEEN
Saatat väittää, että vähät välität siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Jos olet oikein kovasti toitottanut tällaista väitettä, olet samalla brändännyt itseäsi vahvana ja itsenäisenä tyyppinä, oman tiensä kulkijana, ehkä edelläkävijänä. Joku on toisaalta saattanut tulkita tämän käytöksesi suojakuoreksi, jonka olet rakentanut heikon itsetunnon päälle. Joku taas ajattelee, että olet ihminen, joka ei todennäköisesti pysty ryhmätyöhön. Miten on?
Jos brändi määritellään mielikuvina, meillä kaikilla on henkilöbrändi, halusimmepa sitä tai emme. Kaikilla ihmisillä on mahdollisuus ja usein myös halua vaikuttaa siihen, mitä muut hänestä ajattelevat. Oma työni ratkaisukeskeisenä terapeuttina nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan me muodostamme mielikuvan itsestämme sen pohjalta, mitä ajattelemme muiden meistä ajattelevan. Totuus muodostuu siis vuorovaikutuksessa.
On ihanaa, jos pystyt olemaan koko ajan ”oma itsesi” eikä sinun tarvitse vaivalloisesti pitää yllä teennäiseltä tuntuvaa imagoa!
Identiteetti on kuitenkin häilyvä käsite ja muokkaamme sitä koko ajan – peilaten muihin ihmisiin tietenkin. Tämä voi olla enemmän tai vähemmän tietoista. Jos esim. teet yhtään mitään sosiaalisessa mediassa, oletko huomannut, että vedät tietynlaista linjaa? Ja jos et ole huomannut, niin tutki nyt esimerkiksi:
- Onko tapanasi valittaa koko ajan kaikesta? Haetko sillä sääliä vai onko tarkoitus olla kriittinen älykkö? Haittaako, jos lukijat ovat profiloineet sinut ”valittajaksi”?
- Onko tapanasi haastaa ihmisiä väittelyyn? Kaipaat ehkä ennen kaikkea keskustelua, mutta saatetaanko käytöksesi tulkita riidanhaluisuutena? Onko joku poistanut sinut kavereistaan?
- Onko tapasi pistää jakoon vain kauneutta ja onnistumisia? Yritätkö luoda sillä positiivista fiilistä, mutta sinua arvostellaankin siitä, että pidät yllä teennäistä kulissia?
- Oletko rajannut viestintääsi esim. työhön, päivän uutisiin tai postaatko paljon perheestä? Onko sinulla joku syy profiloida itsesi juuri näin?
Ja vielä kokoava some-kysymys: Toivotko, että julkaisuistasi tykätään tai että ne herättävät keskustelua? Silloin brändin rakentamisesi on jo pitkällä.
Edelliset kysymykset voi tietysti soveltaa myös oikeisiin kohtaamisiin ja keskusteluihin – somesta niitä on vaan helpompaa analysoida jälkikäteen. Mielikuvat meistä rakentuvat tietenkin koko ajan kaikissa kohtaamisissa, ei pelkästään somessa. Siksi on jokseenkin ihmeellistä, että kaikki henkilöbrändäystä koskeva kirjallisuus ja keskustelu tuntuu koskevan vain sitä, kuinka teknisesti teet itsestäsi klikatun henkilön.
Ajatellaanko kaupallisesta näkökulmasta edelleen yksipuolisesti niin, että kaikki näkyvyys on positiivista näkyvyyttä? Riittääkö mielipidejohtajuuteen se, että oma mielipide on eniten esillä? Kuulostaa kovin vanhanaikaiselta.
KAUPALLISEN HYÖTYJÄN TAI IHAN VAAN PYRKYRIN NÄKÖKULMA
Luin kiinnostuneena esim. teoksen Kurvinen, Laine & Tolvanen: Henkilöbrändi – Asiantuntijasta vaikuttajaksi (Alma Talent, 2017). Neljän vuoden takainen kirja näyttäisi edustavan tyyliä, jolla aiheesta edelleen keskustellaan. Kirjassa käsitellään oman henkilöbrändin muokkausta teemalle tyypilliseen tapaan, ikään kuin kyse olisi vain sosiaalisen median kikkailusta: esitä asiantuntijaa ja tunge itsesi kaikkialle.
Vastenmielistähän tämä monen mielestä on, ja maailma täynnä kaikkialla näkyviä naamoja, jotka eivät lopulta kuitenkaan ole siitä välkyimmästä päästä. Tai osa tietysti onkin, mutta osa on vain ns. ottanut median haltuun, kuka milläkin motiivilla.
Jos siis et ole järin kiinnostunut pohtimaan enempää sitä, kuka oikeastaan olet, vaan haluat puhtaasti näkyvyyttä, voit keskittyä suoraan mm. näihin tyrkyttäytymisohjeisiin (toimii kaupallisesti tai siviilihenkilönä):
- Verkostoidu. Ole kyseenalaistamatta kaikkien kaveri.
- Määrittele kilpailuvalttisi ja keskity siihen, äläkä löpise turhia.
- Luo sisältöstrategia. Käytä mielellään apuna mainostoimistoa.
- Osallistu ja jätä jälkiä. Ole koko ajan kaikkialla suuna päänä mesoamassa.
- ”Tempaise!” Esimerkkinä vuokraa paloauto ja ajele Senaatintorilla iskulauseidesi kanssa.
- Jaa videoita! Kuka nyt tekstiä jaksaisi lukea?
- Pyri tavoitteellisesti mielipidejohtajaksi, miksi tyytyisit vähempään?
Näkyvyys on monen yrityksen elinehto. Jos tavoitteena on kasvu, on myös näkyvyyden kasvettava. Surullista on yritysten puhdas kasvun tarve ilman järjen hiventäkään sisällöissä. Ja surullista on usein myös se, että moni ihan siviilielämässään kaipaa jatkuvasti mahdollisimman suurta yleisöä ja peukutusta.
VAIHTOEHTOISTA HENKILÖBRÄNDÄYSTÄ
Omaan henkilöbrändiin voi vaikuttaa myös täysin toisenlaisella lähestymistavalla, ja väitän että siitä olisi hyötyä myös yrityksissä, ei vain siviilissä somettaville tai julkikuvastaan vähät välittäville.
Kannattaa ehkä ihan ensimmäisenä pohtia, millaisen mielikuvan todella haluaisit itsestäsi antaa: sen fiksun ja ehkä mukavankin vai pelkästään rasittavan tyrkyn? Mikä sinulle on elämässä tärkeää?
Jos muotoillaan arvopohjaisen brändäyksen ohjeita, voisivat ensimmäiset keskeiset ohjeet näyttää vaikkapa tältä:
- Mistä haluat, että lapsenlapsesi tai muut läheiset ihmiset sinut muistaisivat kuolemasi jälkeen? Toimi näiden arvojen johdattamana.
- Millaista tunnetta haluat tuottaa muille ihmisille? Iloa vai jotain muuta? Miksi? Tämän tiedostaminen helpottaa valintoja käyttäytymisessäsi.
- Millaisen jäljen haluat jättää koko maapallolle? Tuhoa vai korjaamista?
Kuulostaako nössöltä?
Ei pitäisi. Kukaan aikaansa seuraava kaupallinen toimijakaan ei ole voinut välttyä panemasta merkille, että uudet sukupolvet ovat yhä tiedostavampia monessa asiassa. Yhä vähemmän ketään kiinnostaa, jos olet vain verkostoitunut isosti, mutta arvosi ovat kyseenalaiset. Yhä enemmän some-tyrkyille naureskellaan ja hakeudutaan mieluummin aktiivisesti pienempiin piireihin, kiinnostavampien sisältöjen pariin. Näin siis yrityspuolella.
Puhumattakaan tästä ihan tavallisesta elämästä. Sinä, joka huomaat jatkuvasti hakevasi some-huomioita ihan vaan omalle persoonallesi, tiedät varmasti, että se on pohjaton kaivo, missä mikään kattavuus ei välttämättä takaa yhtään oikeaa ystävää. Samoin kuin yritysmaailmassa kysyttäisiin: Toiko tämä kauppaa? Mikä oli ROI (itsensä pelleksi tekemisen hinnan kannattavuus suhteessa tuottoihin)?
Mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat kuitenkin siellä, missä niitä ei jaeta ihan kenelle tahansa.