Kirje työllisyysvalmennuksen asiakkaalta
Moi, vastasinkin tuohon palautelomakkeeseen jo aiemmin mutta pyysit että jos haluan, niin voisin laittaa vielä kuulumiset lopuksi.
Minullapa onkin hyviä uutisia; pääsin siihen Jamkin työvoimakoulutukseen (3kk etänä, säännöllisesti tapaamisia zoomissa + välipäivinä itsenäisiä harjoituksia omaan alaan liittyvistä ohjelmista ja työkaluista!), ja sitten toinen isompi uutinen oli se kansalaisopiston maalauskurssi, joka alkoi tänään.
Mulla piti laittaa ihan joka ikinen hengittely- ja rentoutusharjoitus käyttöön siinä iltapäivällä ennen lähtöä, kun meinas lamaannuttaa ja ahdistaa aivan suunnattomasti, ja se sisäinen negatiivinen puhe oli jotain ihan uskomatonta. Lopulta kello oli sen verran että oli pakko lähteä, joten huijasin itseäni että no, kävelen nyt ainakin siihen suuntaan ja jos vielä matkan varrella tuntuu ihan hullulta, niin käännyn takaisin. Onneksi oli kiva ilma joten raitis ulkoilma rauhoitti ja pääsin siis perille.
Mulla jäi eniten hyvä mieli siitä että oikeasti menin sinne, näin ihmisiä, sain ulkoiltua 20min/suunta (ja se oli sellasta mielekästä ulkoilua koska mulla oli selkeä päämäärä mihin olin menossa ja mistä tulossa). Otin sen uutena oppimiskokemuksena ja pelkojen kohtaamisena. Ja nyt tuntuu niin kuin olis vuorelle kiivenny.
Että iso Kiitos vaan ihan tosi paljon vielä kaikista vinkeistä ja avusta, en olis varmasti tuonne ilmoittautunut ilman sinun kehotusta, ja se kouluunkin ilmoittautuminen sai kimmokkeen sinun ekoista tapaamisista. Mahdollisesti olisin myös perunut koko maalauskurssin, ellen olis osannu miettiä sitä sisäisen negatiivisen puheen harjoitusta ja miten vahvasti se yrittää minua kontrolloida, ja miten se loppujen lopuksi on vaan sitä sellaista puhetta jota ei ole pakko totella.
Nyt on syksyksi ohjelmaa lähes joka arkipäivälle.
Veljenkin kanssa tuossa sovittiin yhdestä tapaamisesta pitkästä aikaa. Myös ruokailurutiinit on kehittyneet parempaan suuntaan ja muutenkin tekee mieli tehdä enemmän asioita oman hyvinvoinnin eteen. Ja jaksaa ja pystyy tehdä, vaikkei aina huvittaisikaan. “Kun tekee vaan silti” on nykyään minun motto hahah. Ja tää on oikeasti yhtä aikaa ihan maailman yksinkertaisin ja samalla maailman isoin juttu.
Takapakkeja tulee varmasti, se on selvä. Oon ihan tosi iloinen miten monta onnistumisen tunnetta viime aikoina on ollut. Kaveri kävi pitkästä aikaa koko viikonlopun yli kylässä, sain siivottua asunnon sitä varten, kävin katsomassa yhden keikan itsekseni, haastattelu tohon Jamkin koulutukseen ja varmaan kaikista isoimpana tää kurssin aloitus, joka olis ollu niiiin helppo vaan perua. Että siksikin on ehkä nyt tavallista vahvempi olo, ettei pelota ne takapakit niin paljoa.
Saat ehdottomasti käyttää anonyymisti ihan mitä kohtaa tästä viestistä vaan. Pyrinkin välillä jakamaan kokemuksia siksi että joku saa siitä ehkä vertaistukea.
Tosi toiveikas ja positiivinen mieli tulevasta, kiitos 🙂
– Dramaston työllistymisvalmennuksen asiakas (6 tapaamista), 2023