Hädässä ystävä tunnetaan, sanoo sananlasku. Olet varmasti saanut myös tuntea, kuinka hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi. Mutta mitä ystävyyssuhteen vuorovaikutuksessa itse asiassa tapahtuu? Onko ystävä paras terapeuttisi tai huomaatko itse toimivasi sellaisena? Joskus voi tuntua siltä, ettei ystäväkään ymmärrä tai terapointi ei toimi tasapuolisesti. Ja jos ystävyys on ulkoistettu sosiaaliseen mediaan, se ei useinkaan riitä avuksi todellisen hädän hetkellä.
Ystävyyden kommunikaation pohdintani sai alkunsa kurssilta, jolla esittelin osallistujille tyypillistä “valmentajan peruskysymysten” listaa (löydät sen tämän artikkelin loppupuolelta). Valmennuksen (coaching) menetelmässä asiakkaalle esitetään kysymyksiä, joiden avulla hän löytää itse itselleen parhaat mahdolliset toimintaohjeet. Valmentaja ei siis kerro omia mielipiteitään eikä jakele neuvoja; valmentaja on siten myös eri asia kuin mentori (kokeneempi tekijä). Coaching-metodia sovelletaan hyvin erilaisilla elämän alueilla, terveyden ja hyvinvoinnin valmennuksesta business coachaukseen. Nykyisin opettajatkin käyttävät yhä enemmän työssään valmennuksellista otetta.
Hyvän ystävyyden keskeinen piirre on tasa-arvoisuus. Myös valmentaja on roolissaan kanssakulkija, ei ylempänä toimiva mestari. Valmentaja näkee tilanteen neutraalimmin ulkopuolelta ja hänellä on käytössää menetelmiä, joilla tukea valmennettavaa saavuttamaan tavoitteensa. Aluksi on yleensä tarpeen tehdä tavoitteista selkeämpiä tai ylipäätään etsiä uusia tavoitteita, kun tulevaisuus on hämärän peitossa. Näinhän ystäväkin kanssasi pohtii: Mitä sinun kannattaisi seuraavana tehdä? Tai kuinka ihmeessä ikinä pääsisit siihen, mistä unelmoit.
Kurssillani osallistujat saivat kokeilla valmennusta valmiiden kysymysten avulla pareittain. Lähtökohtana oli muutostarve oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseksi (wellness coaching). Kokeilut onnistuivat yli odotusten: 15 minuutissa jokainen oli parin avulla kirkastanut toivomaansa suuntaa ja löytänyt uuden konkreettisen teon, jonka aikoi toteuttaa mahdollisesti jo samana iltana. Se, ettei valmentajan roolissa saanut kommentoida omilla mielipiteillään, koettiin vaikeaksi, mutta uskomattoman toimivaksi. Yksi kurssilaisista keksi, että juuri tässä taitaa olla ystävyyden ja valmennuksen ero: ystävä pyrkii auttamaan esittämällä omat mielipiteensä, valmentaja vain kyselee. Oletko samaa mieltä?
Mitä terapeutit sitten tekevät? Johdattelevat kysymyksillä tietenkin, eivätkä esitä omia mielipiteitään. Terapiasuuntauksia on lukuisia, joten tekniikka vaihtelee. Ratkaisukeskeisen terapian ote on valmentava ja kognitiivinen käyttäytymisterapia pyrkii nimenomaan saamaan asiakkaan edistymään toiminnallisia “kotitehtäviä” tekemällä. Ystävyyssuhteiden käsittäminen terapiana yhdistyy kuitenkin ehkä enemmän sellaisiin pitkäkestoisiin psykoterapioihin, joissa ihminen saa vuodattaa puhumalla traumaattisia kokemuksiaan – vuodesta toiseen. Samaan tapaan ystävä on luotettava kuulija, jolle uskaltaa kertoa ihan kaiken. Pelkästään mahdollisuus purkaa mieltään auttaa todella paljon – silti tilanteet eivät välttämättä korjaannu ja terapeutiksi joutunut ystävä alkaa lopulta kokea itsensä voimattomaksi auttamaan.
Mitä tahansa ystävän kanssa puhutte tai teette, on tärkeää, että avun antamisen ja saamisen suhde pysyy tasa-arvoisena. Jos koet itse olevasi avun tarpeessa, ja etenkin jos olet ollut sitä pitkään ja toistamiseen, mieti hetki, onko reilua sysätä parantajan vastuu pelkästään ystävän tai perheenjäsenen harteille. Tai jos olet uupunut jatkuvasta tarpeestasi kuunnella ja auttaa muita saamatta vastakaikua, pohdi, kuinka voisit astua ulos tästä terapeutin roolistasi. Ammattiterapeutit ja -valmentajat ovat käytettävissä myös siksi, että ystävyyssuhteet saisivat pysyä ystävyyssuhteina.
KOKEILKAA VALMENTAJAN ROOLIA
Hyvässä ystävyyssuhteessa voidaan kommunikaatiosta ja auttamisesta puhua avoimesti. Toisen hyvää tarkoittavat neuvot voivat usein myös ärsyttää – voitteko ottaa tämän ihan normaalin asian esiin loukkaamatta ja loukkaantumatta? Ystävälle voi sanoa kaipaavansa vain kuuntelijaa tai ehkä sen lisäksi halausta – paras ystävä aistii tämän luonnostaan.
Jos taas toivotte toisiltanne konkreettisempaa tukea etenemiseen, kokeilkaa ihmeessä valmentavaa otetta! Yksinkertaisimmillaan voit kysyä toiselta nämä kysymykset:
- Mitä haluat viedä eteenpäin? Mihin haluat muutoksen?
- Miten haluaisit, että tilanne olisi? (unelmavisio)
- Mikä tässä visiossa on sinulle erityisen tärkeää?
- Miten tiedät, että tavoitteesi on toteutunut? Mikä on silloin eri tavalla?
- Kuinka kaukana visiosta olet nyt?
- Millaisia haasteita näet tällä hetkellä matkan varrella?
- Mitä vahvuuksiasi voit hyödyntää matkalla kohti tavoitetta?
- Mitä vaihtoehtoja voisit luoda itsellesi?
- Keneltä voisit saada tukea?
- Mikä on ensimmäinen askel, jonka voit ottaa? Milloin otat sen?
Valmentavan otteen edetessä listan viimeinen kysymys nousee tärkeimmäksi. Muutos ei tapahdu pelkästään ajattelemalla, vaan vaatii tekoja. Tukihenkilön kanssa tehtyä tekoa voidaan jälkeenpäin arvioida yhdessä: Miltä se tuntui? Veikö se oikeaan suuntaan? Kannattaako toimiva teko toistaa ja yrittää ottaa tavaksi (esim. elämäntapamuutoksessa)?
Toimivien osa-tavoitteiden tulisi olla niin pieniä, että tekoja on varmasti mahdollista tehdä ja mahdollisimman pian. Muutoksen suurin este on yleensä haasteen kokeminen liian suurena ja hankalana möykkynä, ja siksi on tärkeää irrottaa siitä ensimmäiset ja helpoimmat teot – ja tehdä ne, vaikka ei huvittaisi. Palkituksi tuleminen on myös tärkeää ja siinä ystävästä on suuri ilo: Jos itse vähättelemme uusia saavutuksiamme, muistaa ystävä vierellä suitsuttaa, että tärkeintä oli päästä alkuun.
Muista, että myös valmentavassa otteessa on vaaransa: Jos et ole esim. peruskoulun opettaja tai valmennettavasi holhooja, älä yritä “valmentaa” toista ihmistä tästä erikseen sopimatta. Edellä olevat valmennuskysymykset sopivat kyllä myös tavalliseen, empaattiseen kanssakäymiseen. Sen tunnusmerkki on, että kumpikin osapuoli voi tasavertaisesti esittää toisilleen samat kysymykset.
Kysymyslista toimii itsenäisessäkin pohdiskelussa, mutta ei ole yhtä tehokas kuin toisen ihmisen kyselemänä. Me kaikki tarvitsemme tukea. Ymmärrettäväksi viestiksi muotoillut ja ääneen lausutut vastaukset johtavat muutosta edistävään toimintaan todennäköisemmin kuin yksinäinen ajattelu.
Lisätietoa coachingista mm.
http://www.icffinland.fi/
https://www.coaching-yhdistys.fi/mita-coaching-on/